Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Timo Saarto: Kuoleman kuukausi

Timo Saarron romaani Kuoleman kuukausi on julkaistu vuonna 2017 Kariston kustantamana. Sen voi luokitella dekkariksi, sillä se tarjoaa lukijalle pohdittavaksi klassisen dekkarikysymyksen, kuka on murhaaja. Sen lisäksi se on ajankuva Helsingistä marraskuussa 1917, juuri ennen sisällissodan alkamista.

Dekkarina kirja toimii oikein hyvin. Se luo arvoituksen, jota kaksi keskeistä henkilöä yrittää toisistaan riippumatta ratkaista. Lukija saa seurata molempia, joten hän tietää koko ajan hiukan enemmän kuin he voidessaan vertailla heidän havaintojaan. Juoni on taitavasti laadittu ja soljuu sujuvasti, töksähtelemättä.

Kirjan varsinainen anti on kuitenkin sen kuvauksessa ihmisistä levottoman ajan keskellä. Historiaa tunteva lukija tietää, mitä on tulossa, mutta kirjan henkilöt vain aavistelevat ja pelkäävät, ja ovat hämmentyneitä tapahtumien vyörystä. Juuri sellaista se on luultavasti tosielämässä. Johdonmukaisuus nähdään vasta myöhemmin, kun tapahtunutta tarkastellaan etäämpää.

Kirjan miljöökuvaus on todenmakuista ja henkilökuvaus myötäelävää ja ymmärtävää. Kumpikaan keskeisistä henkilöistä ei ole poliittisesti kovin kiihkeä, mutta heidän sympatiansa ovat vastakkaisilla puolilla. Silti he päätyvät yhteistyöhön ja myös osittain ymmärtämään toisiaan. Samaa aatteellista taustaa edustavat taas ajautuvat herkästi keskinäisiin kiistoihin ja leimaamaan toisiaan pettureiksi.

Kirjan mausteena ovat myös monet sympaattiset sivuhenkilöt ja pieni haikea rakkaustarina, joka ei ehkä pääty ihan onnellisesti. Siinäkin tulee esiin, miten turvaton varaton nainen on, ja miten vähäinen ero oikeastaan on maksullisena naisena toimimisen ja taloudellisen turvallisuuden takia solmitun avioliiton välillä. Se ei ole laskelmointia, vaan käytännössä varattoman naisen ainoa mahdollisuus elättää itsensä.

Timo Saarron kerronta on eleettömän toteavaa, ja juuri sellaisena hyvin vaikuttavaa. Kirjan luettuaan tuntee eläneensä marraskuun 1917 Helsingissä ja kohdanneensa siellä eletyn todellisuuden.

1 kommentti:

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.