Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Saara Henriksson: Moby Doll

Moby Doll on Saara Henrikssonin esikoisromaani, ja se ilmestyi vuonna 2011, kustantaja on Into. Se on pieni kirja suurista asioista. Jos kirjan monet ulottuvuudet yrittäisi tiivistää perusajatukseen, se voisi olla ihmisen halu kurkottaa ihmisyytensä rajojen yli kohti yhteyttä muuhun luomakuntaan.

Kirjan kieli on hyvin runollista jopa arkisia asioita kuvatessaankin, ja ääniä kuvataan niin tarkasti, että kielen paikoitellen kuulee musiikkina. Musiikki onkin tärkeässä osassa, sillä kirjan rakennetta pitää koossa nuoren Jennyn yritys tavoittaa sävel, jonka hän mielestään on lapsena kuullut valaiden lauluna.

Tapahtumat kulkevat Helsingistä pohjoiselle merelle, kalastusalukselle ja valaanpyyntiä vastustavien aktivistien matkaan. Jylhänä myyttisenä taustana on syvyyksissä elävä valkoinen valas.

Ihmisten toimintaa motivoivat arkiset huolet, mutta myös halu löytää elämälleen merkitys. Sitä etsitään parisuhderakkaudesta, tieteellisestä tutkimuksesta, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta tai taiteesta, niin kuin tekee Jenny, jolle tärkeää ei lopulta olekaan, löytääkö hän joskus kuulemansa ja sitten kadottamansa sävelen. Vaikka löytynyt sävel ei ole sama kuin tuo kadotettu, tärkeää on, että se tuntuu oikealta. Se on yhteys johonkin perimmäiseen.

Kirjasta jää jälkivaikutelma, että on suorastaan kokenut kylmän ja tuulisen meren ja kuullut valaiden laulun. Kirjan sulkemisen jälkeen olo on haikean levollinen, kuin hyvän musiikin kuuntelemisen jälkeen. Kirja ei kuitenkaan rajoitu tunnelmointiin, vaan johdattaa pohtimaan sekä ihmisen rajoja että hänen mahdollisuuksiaan maailmassa, jossa elämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti