Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Milja Kaunisto: Synnintekijä

Milja Kauniston esikoisromaani Synnintekijä ilmestyi vuonna 2013 Gummeruksen kustantamana. Se on hyvin kirjoitettu historiallinen romaani, joka aloittaa kolmen Olavi Maununpojasta kertovan kirjan sarjan. Olavi Maununpoika on historiallinen henkilö, jota pidetään oppineimpana Suomen keskiaikaisista piispoista.

Kauniston kirjassa faktat ovat kohdallaan. Olavi Maununpoika aloitti yliopisto-opintonsa Pariisin Sorbonnessa vuonna 1425, ja ainakin jossain vaiheessa häntä opetti siellä suomalaissyntyinen maisteri Röd. Myös piispa Pierre Cauchon on historiallinen henkilö, ja keskiaikainen elämä kuvataan hyvin aidon makuisena.

Kirja lähtee liikkeelle vuodesta 1460. Minäkertojana toimiva piispa Olavi Maununpoika lupaa paljastaa tekemänsä suuren hairahduksen, mutta huomauttaa, että "alussa hairahdus hakee minua, hakee kaukaa, syntyy synnistä ja saastasta, tuhansien peninkulmien päässä isäni talosta jo ennen kuin minä sain alkuni". Sitten siirrytään vuoteen 1402, Ranskaan Villecomtaliin, ja kerrotaan pitkä tarina, joka ei tunnu millään tavalla liittyvän tuolloin vielä syntymättömän suomalaisen miehen vaiheisiin. Loppu kirjasta on taas Olavi Maununpojan minäkerrontaa, jolloin yhteydet Villecomtalin tapahtumiin varsin pian alkavat hahmottua.

Kirjan tyyli tuo mieleen keskiaikaisen kirjallisuuden Dante Alighierista Chaucerin Canterburyn tarinoihin ja Boccaccion Decameroneen, puhumattakaan tuon ajan uskonnollis-tieteellisestä kielenkäytöstä. Tekstissä on rehevyyttä ja suorasukaisuutta, mutta Kaunisto kuvaa myös Olavi Maununpojan syvään juurtuneet uskonnolliset käsitykset ja niihin vähitellen liittyvän hienoisen ja varovaisen epäilyn eläytyvästi ja hyvin.

Kirjassa on varsin viihteellinen juoni, mutta pohjaltaan se on kuitenkin syvälle käyvää ja viiltävää analyysia ennakkoluuloista, joita ihminen on taipuvainen elättelemään ja uskomaan tosiksi. Erityisen paljon käsitellään seksuaalisuuden synnillistämistä ja selibaattiin lupautuneen miehen vähittäistä kasvua ainakin osittain ja hetkittäin ymmärtämään, että sukupuoliyhteyden voi kokea myös kauniina ja jopa yhteytenä Jumalaan.

Toinen ja vielä perusteellisemmin käsitelty aihe on miehen usko siihen, että nainen on vähäarvoisempi kuin mies, ja miehen seksuaaliset lankeemuksetkin johtuvat vain naisesta, joka pelkällä olemassaolollaan houkuttelee. Nämä käsityksethän ovat nykyisin verhotumpia, mutta eivät ne minnekään ole kadonneet.

Kaunisto kirjoittaa rehevästi, hauskasti ja viihdyttävästi, mutta hän on ennen muuta intellektuelli, ja sellaisena häntä pitäisi lukea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.