Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Milja Kaunisto: Luxus

Luxus, joka ilmestyi vuonna 2016 kustantajanaan Gummerus, on takakansitekstin mukaan Purppuragiljotiini-sarjan avausosa. Muuten takakansiteksti tuntuu kertovan kovin erilaisesta kirjasta kuin se, minkä minä kohtasin Luxusta lukiessani. Lähemmäs minun lukukokemustani tulee takakansiliepeen toteamus, että Kaunisto pohtii vallan mekanismeja ja niiden vaikutusta ihmiseen. Luxus on viihteellisestä juonestaan ja rehevästä kielenkäytöstään huolimatta intellektuellin kirjoittama, ja sukeltaa syvälle sosiologisiin, psykologisiin ja filosofisiin tulkintoihin.

Romaanin tapahtumat on sijoitettu Ranskan vallankumouksen kuohuviin vuosiin ja monet henkilöistä ja paikoista on ankkuroitu historiankirjoituksen faktoihin. Fiktiivisinä luomuksina henkilöt kuitenkin kasvavat edustamaan enemmän kuin pieniä yksilöitä suurten tapahtumien pyörteissä. He edustavat erilaisia kehityslinjoja, tapoja kasvaa hahmottamaan maailmaa ympärillään ja omaa merkitystään.

Henkilöiden kautta analysoidaan patriarkaalista sääty-yhteiskuntaa ja taloudellista eriarvoisuutta, jonka vääristymät lopulta purkautuvat tuhoisana vihana. Raivoavat kansanjoukot eivät olekaan sen jalompia kuin heidän vihaamansa aatelisto ja papisto. Toisaalta yksittäisten ihmisten kesken luontainen sosiaalisuus ja pohjimmainen hyvyys saa sijaa, ja arvonsa menettänyt kreivitär löytää ystävikseen sekä porton että pyövelin.

Kirjan mielenkiintoisin henkilö on markiisi de Sade, joka on kuvattu mielestäni todenmakuisella tavalla, vaikka tuon arvoituksellisen henkilön todellisesta persoonallisuudesta onkin hyvin vaihtelevia käsityksiä.

Painavasta sisällöstään huolimatta kirja käsittääkseni toimii aivan hyvin pelkkänä viihteenäkin, sen verran siinä on veijariromaanin piirteitä. Pelkkää viihdettä kaipaavaa saattavat kuitenkin haitata henkilöiden varsin pitkät repliikit, joissa he esittävät perusteltuja mielipiteitään. Minun mielestäni ne olivat viehättäviä, ja olen kiitollinen kustannustoimittajalle, joka ei ole vaatinut lyhentämään niitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.