Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Genrekirjallisuuden aliarvostamisesta

Genrekirjallisuudeksi tavataan nimittää kirjallisuutta, joka on luokiteltavissa johonkin selkeästi erottuvaan genreen. Useimmiten kirjailija on jo tällaista kirjaa kirjoittaessaan tehnyt sen tietyn genren peruspiirteiden mukaiseksi. Mutta kirjallisuus ei jakaudu kahteen alalajiin, joista toinen olisi genrevapaata "yleistä" kirjallisuutta ja toinen sitä genrekirjallisuudeksi nimitettyä.

Genre on kirjallisuuden luokittelijoiden käyttämä keinotekoinen käsite. Se tarkoittaa kirjallisuuden lajia tai lajityyppiä, ja jokaisella kirjalla on lajinsa ja lajityyppinsä, mikään ei ole niin yksilöllinen, etteikö löytyisi muita, joiden kanssa sen voisi joidenkin yhteisten piirteiden perusteella yhdistää genreksi. Genrekirjallisuudeksi määritellään kuitenkin vain ne, joita yhdistää jokin helposti havaittava yleispiirre.

Tiettyyn genreen luokitellun kirjan arvottamisessa genren selkeä erottuminen voi tehdä arvioijan sokeaksi kirjan niille piirteille, jotka kuuluvat johonkin muuhun genreen. Niin on käynyt Vera Valan Arianna de Bellis -sarjalle, jossa dekkarijuonta on käytetty alustana syväsukelluksille ihmisen psyykeen ja monipuolisille älyllisille pohdinnoille. Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarjassa ja Timo Sandbergin sarjassa Mustamäki-Häränsilmä-Murhakuja taas dekkarijuoni on alusta lähihistoriaamme kuvaaville romaaneille. Mutta myös pelkistetty dekkarigenre on arvotettavissa samoin kuin mikä hyvänsä kirjallisuus, siinä on muoto, joka voi olla hyvä tai huono, ja sen sisältö voi laajentaa lukijan elämännäkemystä ja antaa ajateltavaa, tai sitten ei.

Fantasiagenreen suhtaudutaan erityisen ennakkoluuloisesti. Näin siitä huolimatta, että kysymyksessä on hyvin laaja genre, jonka yhdistävänä piirteenä on vain jonkinasteinen poikkeama reaalitodellisuudesta. Poikkeama voi olla niin vähäinen, että on luotu kuvitteellinen kulttuuri, jossa kuitenkin pätevät kaikki tosielämän lainalaisuudet. (Lähes sellaista minä kirjoitan, fantasiaelementtejä on hyvin vähän.) Toisena ääripäänä on mielikuvitusolentoja ja taikuutta vilisevä teksti, ja usein mukana on myös taisteluja, joissa sankareilla on yliluonnolliset voimat. Sellaisen fantasian ymmärtäminen tuntuu olevan joillekin hyvin vaikeaa. Vihjeenä voisin kertoa, että silloin liikutaan ihmisen alitajunnan syövereissä, vaistomaisen kokemuksen parissa. Realismina lukien tarina ei toimi.

Kaikki kirjallisuus voi olla joko pelkäksi ajankuluksi ja viihteeksi sopivaa, tai sitten se voi antaa paljon enemmän. Ja tuohon paljon enempään pystyy myös hyvä dekkari ja fantasia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.