Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

Sielut kulkevat sateessa ilmestyi vuonna 2013 ja sen on kustantanut Atena. Se on Pasi Ilmari Jääskeläisen kolmas romaani, joka aiempien tavoin yhdistelee realismia ja fantasiaa omalaatuisella tavalla, jota parhaiten voinee luonnehtia maagiseksi realismiksi.

Pasi Ilmari Jääskeläisen ominaispiirteet ovat huikea tyylitaituruus ja kyky henkilöhahmojensa kautta tuoda esiin ihmisyyteen kätkeytyviä piirteitä tavalla, joka yllättää ja ihastuttaa. Realismiin yhdistyvät fantasiaelementit eivät koskaan ole ylimääräistä koristelua, vaan niillä on moniulotteisia merkityksiä.

Sielut kulkevat sateessa sisältää kauhukertomuksen piirteitä, mutta paljon myös havaintoja arjesta ja ihmissuhteista. Sen läpi kulkee asetelma, jossa fundamentalistinen uskonnollisuus ja ateismi ottavat toisistaan mittaa. Mitään kovin syvällistä filosofista tai uskontotieteellistä pohdintaa romaanilta ei kannata odottaa, mutta se tuo esiin runsaan kirjon suhtautumistapoja ja niihin liittyviä ongelmia.

Oikeastaan on täysin lukijan vastuulla, miten pitkälle hän osaa käyttää Jääskeläisen tarjoamaa runsasta aineistoa. Lukiessa jännite ainakin säilyy, sillä kirjaa on vaikea laskea käsistään ennen loppua, ja monet sen kuvat ja symboliikka jäävät pyörimään mielessä.

Tämä ei ole niitä lukuelämyksiä, jotka unohtaa helposti.

2 kommenttia:

  1. Luin ensin: "...jota parhaimmillaan voi luonnehtia maagiseksi realismiksi." Sekin olisi varmaan oikein, sillä Pasi on sitäkin. Jos hän kirjoittaisi vain fantasiaa, en jaksaisi, sillä fantasia ei ole vain mun juttu.

    Minä muuten sekosin ihan täysin Pasin kirjasta Harjukaupungin salakäytävät. Koiramme pyysi ulos, kirja oli kesken, en malttanut lopettaa, satoi lunta, päästin suuriruhtinatar Olgan puutarhaan ja raahasin sinne yhden korituolin, jossa jatkoin lumisateessa kirjan lukemista onneksi sentään untuvatakki päälläni...Pasi osaa olla niin romantikko halutessaan ja sitten sellaista maagista realismia, jonka voisi kuvitella olevan mahdollista.

    Sielut kulkevat sateessa olikin paljon vaativampi kirja, joten jouduin oikein todella siihen paneutumaan, mutta ei tullut mieleenkään jättää kesken.

    <3

    VastaaPoista
  2. Minä ihailen Pasin kirjailijanlaatua, hän todella sieppaa lukijan eläytymään ja kiinnostumaan.

    VastaaPoista