Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

lauantai 24. joulukuuta 2016

Henry Aho: Ukko ja Hyrrä

Ukko ja Hyrrä on julkaistu vuonna 2016, kustantaja on Reuna. Lainkaan väheksymättä pieniä kustantamoja ja niiden merkitystä nykyisessä suomalaisessa kirjallisuudessa en kuitenkaan voi olla ihmettelemättä, miksi näin hyvin kirjoitettu ja kiinnostava kirja ei ole päätynyt jonkun suuren kustantamon valikoimiin. Eikö kirjailija ole sitä niille tarjonnut, vai eikö niissä ole ymmärretty, että hyvin markkinoituna tällaisella kirjalla olisi ollut mahdollisuus saavuttaa suuren lukijakunnan suosio?

Rakenteeltaan kirja koostuu kahdesta limitetystä kertomuksesta. Siinä satavuotias Late Viljanen elää kotitalossaan elämänsä viimeisiä päiviä seuranaan kissansa Hyrrä, jolle hän ryhtyy kertomaan elämäntarinaansa. Pääosassa on tuo elämäntarina minäkertojan monologina, mutta sitä katkovat pienet kommentit, joissa kerrotaan kissan ja ukon tekemisistä. Välillä käy siivooja, kunnan sosiaalityöntekijä ja naapurin mukava mies. Eläinlääkäriäkin tarvitaan, kun kissalla on vaikeuksia, mutta omia vaivojaan ukko on haluton hoidattamaan.

Late Viljasen elämä on ollut monivaiheinen, mutta se alkaa kotitalosta Teuvan Luusinloukolla ja päättyy sinne. Väliin mahtuu kokemuksia merellä ja ulkomailla, ja toisinaan tarinointiin viehättynyt mies taitaa hiukan keksiäkin juttujaan, mutta mukana on myös raskaita sotakokemuksia, ja sekä onnellisia aikoja että pettymyksiä. Kaikessa kerronnassa on vahva elämän maku, ja Late Viljanen kommentoi ihmisiä ja elämää ymmärryksellä ja myötätunnolla silloinkin, kun elämä näyttää karuimman puolensa.

Laajasta aineistosta huolimatta kirja on ehjä kokonaisuus. Se on yhden ihmisen tarina, joka hyvän kirjallisuuden tavoin laajenee kuvaamaan ihmisyyden ulottuvuuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti