Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

maanantai 21. marraskuuta 2016

J.S. Meresmaa: Mifongin kadottama

Mifongin kadottama on J.S. Meresmaan Mifonki-sarjan viides osa, ja se ilmestyi Myllylahden kustantamana vuonna 2016.

Meresmaan kehitys kirjailijana näkyy siinä varmuudessa, jolla hän kuljettaa useaa juonikuvioa rinnakkain. Myös kerronnan kieli on tasaantunut ja on sävyltään arjesta irrallista, ja sille muodostaa oikein herkullisen vastakohdan Linnin rehevä puhetapa.

Linnin hirvitykseksi miehen silmät kyyneltyivät. "Voi sulkamonnin peräpaise, et kyllä ala vetistellä minun edessäni!"

Kirjan keskiössä ovat edelleen Ardis ja hänen kaksosensa, joista Ciaran tosin on lähtenyt kulkemaan omia teitään, ja Fewrynn on toismaailmassa. Ardisin luonteen varjopuolet korostuvat tässä osassa, kun hänen itsekeskeisyytensä saa enemmän valtaa ja hänessä tulee esiin myös vahva kostonhalu. Samaan aikaan toismaailmassa oleva Fewrynn on joutunut mustan mahdin valtaan, ja Linn kokee olevansa siihen syyllinen, vaikka luultavasti Fewrynnin ihmisluonteen heikkoudet ovat altistaneet hänet sille.

Dante etsii edelleen tasapainoa itsensä ja sebuiansa Reun välillä, eläinluonnolla on ajoittain yliote. Dante ja Linn ovat kuitenkin ne, jotka eniten tuntevat vastuuta muista ja haluavat auttaa.

Luontaista sosiaalisuutta edustaa kirjassa myös Siv, jonka ihmisluonto on yhteydessä lintujen vaistotietoon. Sivin käyttämät vertaukset ovat joskus hyvin osuvia. Näin hän sanoo onnettomuudessa muistinsa menettäneelle Joentuomalle: "Teikäläinen tavallaan kuoriutui uudelleen, kun heräsi onnettomuuden jälkeen."

 Kirjan lopussa Ardisista tulee kuningatar, ja hän nostaa rinnalleen aviomiehensä Connailin, mutta aikoo säilyttää myös rakastajansa Danten. Epäitsekkäästi Dante hyväksyy sen, mutta ilmoittaa joutuvansa kuitenkin tilapäisesti hyvästelemään Ardisin mennäkseen pelastamaan hänen tyttärensä Fewrynnin. Asetelma on hyvin mielenkiintoinen, ja jään odottamaan, mitä Meresmaa siitä seuraavassa kirjassa kehittelee.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Mike Pohjola: 1827

Mike Pohjolan romaani 1827, joka ilmestyi vuonna 2016 kustantajanaan Gummerus, on niitä ihastuttavia kirjoja, jotka pakenevat kaikkia lajimääritelmiä ja yhdistelevät eri tyylilajeja luodakseen omanlaisensa kokonaisuuden.

Rakenteessa on prologi, epilogi ja välinäytös, joissa on Turun palosta kertovan kirjan fiktiivinen syntytarina, ja jo tässä alkaa myös leikki, jossa fiktiiviseen liitetään viittauksia todella tapahtuneisiin asioihin. Kun sitten päästään varsinaiseen kertomukseen, sama leikki toistuu historiallisten tietojen vankalta pohjalta nousevana fiktiona. Vaikutelma on hyvin tehokas, sillä historiallinen tausta kuvataan huolellisesti, joskus jopa pikkupiirteisesti, ja fiktio saa groteskin liioittelun barokkimaisia piirteitä.

Erityisen selvää barokkimainen groteski on Turun arkkipiispan ja hänen vaimonsa saatananpalvonnassa. Sen voi lukea satiirina dualistisesta uskosta, jossa oletetaan Jumalan vastavoimaksi Saatana, ja nuo kaksi ovat voimiltaan ainakin lähes tasoissa. Jos Jumala ei tunnu vastaavan rukouksiin, pyrkimys turvautua Saatanaan jonkin hyvän ja tärkeän asian saavuttamiseksi voi tuntua houkuttelevalta.

Kirjassa on runsaasti satiiria, joka usein on yhteiskuntakriittistä sellaisella tavalla kuin se on Figaron häissä: palvelijat ovat viisaampia kuin herrat. Myös yhteiskunnan vähäosaisimpien asema tulee esiin, ja heidän keskuudessaan löytyy avuliaisuutta ja myötätuntoa enemmän kuin hyväosaisilla. Satiirin lomaan tulee pehmeästi hymyilevää huumoria ja hyvin kauniisti kuvattua rakkautta, joka saa traagisia sävyjä. Mutta tragiikka tulee esiin eleettömästi, sitä ennakoidaan näin:

Maria Vass kantoi aamuisia murkinantähteitä sioille. Sinne kaatuivat omenankuoret, palaneet puuronrippeet ja pilaantuneet maidot. Karsinassaan röhkivät siat velloivat tyytyväisinä ja vääntäytyivät kaukalonsa ääreen syömään.

"Syökä ny ku kerranki saatte", Maria sanoi ja yritti olla vetämättä henkeä. "Karsinassans täs jokane teurastust varto."

Kirjan alussa tunsin hetkittäin lukevani veijariromaania. Sitä tämä ei oikeastaan ole, sillä näkökulmia on paljon ja monenlaisia. Mutta keskeisiksi sankareiksi kohoavat kuitenkin nuori ylioppilas Elias Hellman ja varsinkin piika Maria, joka on nokkela ja toimintakykyinen.

Ja kaiken mausteena on joidenkin henkilöiden puhuma murre, ja turkulainen on juuri oikealla tavalla nasakasti iskevää.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Siri Kolun kirja Kesän jälkeen kaikki on toisin ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 2016 ja kuuluu tämän vuoden Finlandia Junior -palkintoehdokkaisiin. Kirjan takakansiteksti kertoo:

Peetu odottaa. Kesän jälkeen Peetun hoidot jatkuvat leikkauksella. Se on tehtävä, jotta hän voi tulla omaksi itsekseen. Ja vaikka itseksi tulemisen hinta on kallis, Peetu on valmis maksamaan sen. Sillä ei ole syvempää onnea kuin olla se joka on.

Kirjan nimi ja takakansiteksti ovat hiukan harhaanjohtavia, sillä niiden voisi ymmärtää tarkoittavan, että yksi leikkaus olisi taikasauvan heilautus, jonka jälkeen siihenastinen epätyydyttävä olotila vaihtuisi varjottomaan onnen aikaan. Kirjan teksti kuvaa kuitenkin tilanteen paljon monipuolisemmin. Peetu on aina tuntenut itsensä pojaksi, ja hän on jo käynyt läpi monet tutkimukset ja hoitovaiheet. Hänen elämänsä ei myöskään kierry vain transsukupuolisuuden ympärille, vaan hänet kuvataan kokonaisena ihmisenä monine kiinnostuksineen ja ihmissuhteineen. Myös Peetun läheisten reaktiot Peetuun ja hänen transsukupuolisuuteensa yhdistyvät sekä heidän omaan tilanteeseensa että siihen, miten he kokevat Peetun kokonaispersoonallisuuden.

Juuri käsittelyn monipuolisuudesta ja erilaisista näkökulmista johtuu, että tuloksena on erittäin hyvä kirja transsukupuolisuudesta. Se auttaa eläytymään ja ymmärtämään, ja tarjoaa myös karuja näkymiä ihmisten tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen ja siihen vaikeaan prosessiin, jonka transsukupuolinen joutuu käymään läpi saadakseen toivomansa hoidot.

Kun teos lisäksi on nautittavaa kieltä ja rakenteeltaan hyvä, tälle kirjalle toivoo paljon lukijoita, ei vain nuoria, vaan myös aikuisia.