Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Anni Nupponen: Putoavan tähden prinsessa

Putoavan tähden prinsessa on ilmestynyt vuonna 2013, kustantaja on Vaskikirjat.

Kirjan nimi, sen kansikuva ja takakansitekstikin antavat virheellisen vaikutelman, että kysymyksessä olisi perinteisen sadun tapainen teos. Viittaukset satuihin ovatkin runsaita, ja satuelementit ovat mukana, mutta niiden tarkoitus on luoda mielleyhtymiä satujen heijastamaan piilotajuiseen, joka ohjaa ihmisten toimintaa rationaalisen suunnittelun ja tietoisten päätösten alla.

Teoksen ansiot ovat sen syvällisessä ja oivaltavassa sisällössä, mutta ne ansiot ovatkin sitten suuret. Nupposen kieli on yksinkertaista ja sujuvaa, ja rakenne on peruskerrontaa, joka tasapaksuudessaan hukkaa mahdollisuuksia keskittää ja painottaa. Nupposen kerronnan ansiona on kuitenkin, että päähenkilö havainnoi asioita ja toimii varsin älykkäästi, eikä lukijaa kiusata loputtomilla väärinkäsityksillä ja tarpeettomilla jahkailuilla.

Mutta se sisältö! Kirja on huikea foucaultlaisittain tulkittavissa oleva analyysi vallasta, joka näkymättömänä ja monihaaraisena kietoo kaiken, ja tämä sisältö avataan todella hienosti. Valta on jotain kasvotonta, jota kaikki käyttävät ja jonka kohteena kaikki ovat, ja toisten tekemiä julmuuksia vastustavat syyllistyvät samoihin julmuuksiin, mutta kaikki puolustelevat tekojaan joko hyvillä päämäärillään tai ainakin välttämättömyydellä.

Kirjassa on myös herkullinen analyysi sukupuolirooleista, joka on toteutettu niin eleettömästi, että naisten matriarkaatti pitää valtaa, ja miehet yrittävät, tosin melko tehottomasti ja osin haluttomastikin, puolustaa oikeuksiaan muuhunkin kuin vain siittäjän rooliin. Muuten sukupuoli esitetään melko yhdentekevänä, ja sen merkitys parisuhteelle vähäisenä.

Toivoa herättää kuitenkin ystävyys, rakkaus ja virheiden anteeksianto, jota kaikkea kirjasta löytyy.

Putoavan tähden prinsessa on painavan ja älykkään sisältönsä takia kirja, joka ehdottomasti kannattaa lukea.

2 kommenttia:

  1. Upeaa analyysiä<3

    Harvoin kokee, että takakansiteksti olisi tarinaa avaavaa tai sitä mitenkään edes likikään tavoittavaa: Muistaakseni näin kävi viimeksi Kirkkaudessa ja ehkä myös Pyhä peto -kirjassa, joka on nyt lainassa, joten en voi tarkistaa.

    <3

    VastaaPoista
  2. Takakansitekstien laatiminen on vaikeaa, ja niiden perusteella tosiaan selviää aika harvoin, mitä kirjalta voi odottaa.

    VastaaPoista