Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

torstai 29. syyskuuta 2016

Timo Sandberg: Murhakuja

Vuonna 2016 Kariston kustantamana ilmestynyt Murhakuja jatkaa sarjaa, jonka aloittivat Mustamäki (Karisto 2013) ja Häränsilmä (Karisto 2015). Jo aiemmissakin osissa keskeistä oli kansalaissodan jälkeinen poliittisesti jännittynyt tilanne, jossa osa poliiseista yritti pysyä puolueettomina, mutta osa hyväksyi äärioikeiston toimet ja jopa tuki niitä. Murhakujassa painopiste siirtyy yhä enemmän kuvaamaan poliittista tilannetta ja sen vaikutusta ihmisten elämään.

Lapuan liike on rohkaistunut ja toteuttaa muilutuksia häikäilemättä. Osa entisistä punaisista toivoo kiristyneen tilanteen rauhanomaista ratkaisua, mutta osa valmistautuu uuteen taisteluun. Sandbergin vahvuutena on kuvata tilannetta yksittäisten ihmisten kokemana, heidän henkilökohtaisiin toiveisiinsa ja pelkoihinsa kietoutuneena. Ketään ei demonisoida, ei edes Jumalan tuomion toteuttajiksi itseään mieltäviä valkoisia, mutta kukaan ei myöskään saa sädekehää, vaan punaisetkin ovat epäluuloisia ja julmia pettureina pitämiään kohtaan.

Kirjan perusrakenne on hyvin samanlainen kuin sen kahden edeltäjän. Tapahtuu henkirikos, jonka tekijät pystytään melko pian päättelemään, mutta heidän osoittamisensa syyllisiksi onkin sitten lähes mahdotonta, koska osa poliiseista on haluttomia viemään tutkimuksia siihen suuntaan, eikä tuomitsemishaluakaan löydy kovin helposti sieltä, missä tuomioita jaetaan.

Elävyyttä kirjaan tuovat mielenkiintoiset ja hyvin kuvatut henkilöt, varsinkin kokoavana hahmona toimiva Otso Kekki, mutta monet muutkin, ja varsin vaikuttava on kirjan loppu, jossa kuunnellaan Svinhufvudin radiopuhetta.

Puheen jälkeen oli hiljaista, mutta ihmisistä saattoi aistia helpotuksen. Puhe oli katkaissut epätietoisuuden siitä, millä puolella tasavallan päättäjät olivat.

 Murhakuja ansaitsisi tulla laajalti luetuksi poliittisena romaanina ja kuvauksena siitä, mitä tapahtuu, kun viha ja epäluulo saavat vallan, ja poliittisvaikutteinen terrori aletaan kokea luvalliseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.