Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

lauantai 20. elokuuta 2016

Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa

Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarja Karl Axel Björkin tutkimuksista on ehtinyt kolmanteen osaansa Kuka kuolleista palaa, joka ilmestyi vuonna 2016 Otavan kustantamana.

Olen sarjan ensimmäisestä osasta alkaen ihmetellyt kirjasarjan takakansitekstejä, jotka lupaavat Agatha Christien hengessä kirjoitettuja teoksia. Jokaisessa sarjaan kuuluvassa kirjassa tosin on perinteinen murhamysteeri, jonka selvittelyn aikana epäiltyjä on useita, mutta mikään muu kuin tuo yleisesti käytetty asetelma ei muistuta minun mielikuvaani Agatha Christien dekkareista. Agatha Christien kirjojen viehätys perustuu siihen, että lukijalle tarjotaan mahdollisuus arvata murhaaja tarinaan piilotetuista vihjeistä, ja siihen Hämeen-Anttilakin antaa mahdollisuuden, mutta ihmisten motiivit ja toiminta ovat Agatha Christien kirjoissa psykologisesti varsin epäuskottavia. Hämeen-Anttilan Björk-kirjoissa selviteltävänä olevat rikokset ovat vain yksi osa kokonaisuutta, jossa hyvin keskeistä on henkilöiden mielenliikkeiden osuva ja oivaltava kuvaus.

Björk-sarjan edellisten osien tapaan tämänkin kirjan erityisenä mausteena on 1900-luvun alun Helsingin kuvaus, joka perustuu asiantuntemukseen, mutta tarjoillaan luontevasti kerronnan ohessa. Todella hyvin on hahmoteltu myös ajan henkinen ilmapiiri säätyeroineen, kieliriitoineen, poliittisine jännitteineen ja orastavine uusine aatteineen. Hämeen-Anttila kuvaa samalla ymmärtäväisyydellä niin suomenruotsalaisen sivistyneistön kulttuuria kuin huono-osaisten tilannetta, ja hän onnistuu tuomaan hyvin esiin myös sellaiset epäkohdat kuin prostituution syineen ja seurauksineen.

Vaikka hyvä dekkarijuoni onkin luonnollisesti dekkarin selkäranka, vielä kiinnostavammaksi kohoaa Björkin persoona. Hän selvittelee elämänsä suuntaviivoja, ja myös suhdettaan itsekeskeiseen ja hallitsemishaluiseen isäänsä, jolle hän pystyy omaksikin ihmeekseen sanomaan suorat sanat. Tuo isän ja pojan suhteen kuvaus on kirjoitettu todella hyvin ja osuvasti: jos mikään sovittelu ei onnistu, seuraavaksi paras vaihtoehto on avoin ja rehellinen välirikko. Björk saa myös Gustav-sedältään ohjeen mitä ajatella siitä, että hän ei ole sellainen kuin äiti toivoisi hänen olevan: "Sinä tunnet turhaan syyllisyyttä siitä, että äitisi on sinuun pettynyt."

Björkin kyky ymmärtää ihmisiä tulee erityisen hyvin esiin siinä, miten hän suhtautuu pyromaaniin, joka psyykkisen poikkeavuutensa takia tuntee vastustamatonta houkutusta sytyttää tulipaloja, ja nauttii sekä tulipalon että palomiesten toimien katselemisesta. Psyykkisesti sairaastakin ihmisestä voi saada esiin hänessä olevat hyvät ajatukset ja ystävälliset tunteet vetoamalla häneen rauhallisesti keskustellen.

Virpi Hämeen-Anttilan dekkarit ovat siis paljon muuta ja enemmän kuin Agatha Christien dekkarit, vaikka niissä onkin se yhtäläisyys, että ne on rakennettu rikoksen selvittelyn ympärille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti