Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Antti Holma: Järjestäjä

Antti Holman Järjestäjä julkaistiin vuonna 2014 Otavan kustantamana.

Teoksen tyyli herättää mielleyhtymiä barokin mahtipontisuuteen ja groteskiin, ja sen suosima alhaisen ja ylevän yhdistelmä houkuttelee vertailemaan sellaisiin kirjailijoihin kuin Swift ja Voltaire, mutta varsin pian on selvää, että Antti Holman teosta pitää lukea omassa ainutlaatuisuudessaan. Se on runsaalla ironialla maustettua satiiria, eli selväkielisemmin sanottuna teksti tarkoittaa toisinaan muuta kuin mitä se yhteydestään irrotettuna tuntuisi tarkoittavan, ja kerronta pyrkii tuomaan esiin miten meidän olemuksemme ja elämämme on jotain muuta kuin esitämme sen olevan.

Ironia ja satiiri voivat pilkata, mutta Järjestäjän ironia on kaksisuuntaista, ystävällistä ironiaa, joka suhtautuu hyväntahtoisen ymmärtäväisesti paljastamiinsa ilmiöihin, ja satiiri on lempeän surumielistä kuvausta ristiriidasta unelmien ja todellisuuden välillä. Se on mustaa huumoria siinä mielessä, että se toteaa mahdottomaksi vapautua meitä kahlehtivista asioista, mutta toteamus ei silti johda synkkyyteen.

Kirja on hauska, mutta hauskuus liittyy tragikomediaan, jossa lukija joutuu kohtaamaan ihmisen heikkoudet ja nauramaan itselleen. Sellainen vaatii lukijalta paljon, Nietzsche jopa väittää, että "siihen on parhaimmissa ollut toistaiseksi riittämätön määrä totuudellisuutta ja lahjakkaimmissa aivan liian vähän neroutta". Kannattaa kuitenkin yrittää.

Kirjan päähenkilö on homo, mutta se ei ole olennaista, vaan hänen rakastumisensa on kuvaus saavuttamattomasta unelmasta, joka on jokaiselle jossain muodossa tuttu kokemus. Kirjan henkilöt yrittävät kasvaa sellaisiksi kuin haluaisivat olla, ja tavoittelevat jotain, mikä tekisi onnelliseksi, mutta pyrkimykset epäonnistuvat.

Kirja jakelee säästelemättä satiiriaan joka puolelle: kulttuuriin ja teatterityöhön, työyhteisöjen toimintaan, yksilöiden ihmissuhdekiemuroihin. Ja kuin homofobiasta kärsiviä ärsyttääkseen kirjailija on lisännyt teokseen toistuvia kohtauksia päähenkilön masokistisista kohtaamisista netistä löydettyjen kumppanien kanssa. Sen vastapainona ovat kuitenkin kauniit ja hyvin eleettömästi kuvatut onnen hetket, jotka eivät tarvitse täydellistyäkseen mitään fyysistä.

Järjestäjä on kuvaus ihmisistä kaikessa monimuotoisuudessaan ja pohjimmaisessa samankaltaisuudessaan, yhteisistä pyrkimyksistämme ja rajoistamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.