Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Seppo Jokinen: Kuolevaksi julistettu

Kuolevaksi julistettu on Seppo Jokisen Komisario Koskinen -sarjan 20. kirja, ja se ilmestyi vuonna 2015, kustantaja on CrimeTime.

Komisario Koskinen -sarjan suosio rakentuu luultavasti kolmelle peruspilarille. Se kuvaa aitoa ja todenmakuista maailmaa, joka on tamperelaista todellisuutta, mutta joka monessa muussakin kaupungissa ja myös helsinkiläisessä lähiössä on edessä heti kun pääsee kotioveltaan vähän pitemmälle. Sen ihmiset ovat sellaisia kuin me ihmiset olemme, rikolliset eivät ole kauttaaltaan pahoja, eivätkä lainvartijat kauttaaltaan hyviä. Ja päähenkilö, komisario Koskinen, yrittää heikkouksiaan peittelemättä ja erehdyksensä myöntäen toimia niin oikein kuin suinkin pystyy sekä työssään että yksityiselämässään.

Dekkarin ytimessä on tietenkin dekkarijuoni. On tapahtunut rikos, joka on selvitettävä. Kuolevaksi julistettu ei kuitenkaan seuraa vain yhden rikoksen selvittelyä, vaan keskeisen vakavan rikoksen ohella Koskinen ja hänen työyhteisönsä selvittelevät useita erilaisia ja eriasteisia rikoksia. Näistä sivujuonista ainakin yksi oli mukana jo vuonna 2013 ilmestyneessä kirjassa Vihan sukua, eikä se selviä vielä tämänkään kirjan aikana. Nämä sivujuonet ovat osa teosten todenmakua. Yksittäiset rikokset eivät erotu ympäristöstään harvinaisina poikkeuksina, vaan ovat sitä elämää, joka velloo ympärillämme.

Pikkurikollisia Jokinen kuvaa lempeän ymmärtäväisesti varsinkin silloin, kun rikoksen takana on taloudellinen ahdinko. Luonteeltaan poikkeaviin hän suhtautuu asiallisesti ja tuntuu ymmärtävän, että kukaan ei ole varsinaisesti syyllinen erikoislaatuisuuteensa. Mutta hän on ivallinen ja armoton kuvatessaan valtaa ja omaisuutta hamuavia, joilla jo on ylettömästi heidän himoitsemiaan asioita, eikä mikään tunnu heille riittävän.

Jokisen erityinen vahvuusalue on Koskisen ja hänen työtovereittensa kuvaaminen. Yksityiselämän huolet tunkeutuvat työpaikalle ja työhuolet yksityiselämään, ihmissuhteet sotkeutuvat ja niitä selvitellään. Luonteeltaan avoin ja ystävällinen Koskinen ei pysty linnoittautumaan viileään ammattimaisuuteen edes rikoksia selvitellessään, vaan tuntee sekä myötätuntoa että vihaa, ja ajautuu tunteittensa ohjaamana joskus toimimaan jopa lainvastaisesti.

Jokisen Komisario Koskinen -sarja on hyvää perusdekkaria, jota maustaa psykologinen oivaltavuus ja osuva miljöökuvaus, ja Kuolevaksi julistettu on yksi niistä kirjoista, joissa Jokinen onnistuu erityisen hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti