Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Maria Carole: Tulen tyttäriä

Maria Carolen Tulen tyttäriä, jonka on kustantanut Osuuskumma vuonna 2014, on kirja ystävyydestä, rakkaudesta ja itsensä löytämisestä.

Kirjan fantasiamaailmaan kuuluvat jumalat, heidän jälkeläisensä ja ihmiset. Nuo kolme ryhmää ovat vain vähän tekemisissä keskenään, ihmiset vieroksuvat jumalien jälkeläisiä, ja nämä puolestaan ihmisiä, ja jumalat eristäytyvät omalle vuorelleen. Tarina liikkuu enimmäkseen jumalien jälkeläisten parissa, joihin päähenkilö Naarni kuuluu. He arvottavat itseään ja toisiaan sen mukaan, miten läheistä sukua jumalille he ovat. Naarnin isä on jumala, äiti tavallinen ihminen.

Asetelman symboliikka on helppo purkaa. Monella ihmisellä on taipumus kokea olevansa "tavallisten ihmisten" yläpuolella, muita kyvykkäämpi jollain merkittävällä tavalla, ja se aiheuttaa sekä ylpeyttä että yksinäisyyttä. Usein oma kyvykkyys liitetään siihen, että kuuluu perheeseen tai sukuun, jossa on merkittäväksi määriteltyjä ihmisiä. Mutta lahjakkuus vertautuu myös jumalien kaltaisuuteen, jumalilta saatuun lahjaan.

Naarni tutustuu ihmiseen, johon hän rakastuu. Hän alkaa kokea jumalien määräämän tehtävänsä taakkana, ja pyrkii vapautumaan siitä. Siinä ohessa hänelle selviää, että jumaliksi itseään nimittävät ovatkin vain ihmisiä, tosin ihmisiä, joilla on erikoislaatuisia kykyjä. Naarni kokee hyvin vapauttavana sen, että myös hän itse paljastuu sen myötä vain ihmiseksi. Naarnin isä on iloinen siitä, että hänen tyttärensä on tullut tietämään totuuden itsestään, ja pystyy etsimään onneaan ihmisenä ihmisten parissa.

Kirja on esikoisteos, eikä sen rakenne tuo parhaalla mahdollisella tavalla esiin juonen kohokohtia, mutta kerronnan eleettömyydessä on toisaalta myös viehätystä ja aitouden tuntua, ja välillä Carolen tyyli luo hyvin kauniita kuvauksia.

Kirjan erityinen ansio on, että henkilöiden sukupuoli ei ole keskeinen asia. Naiset ja miehet ovat ensisijaisesti ihmisiä, vasta toissijaisesti sukupuolensa edustajia. Syvä ystävyys voi syntyä kahden samaa sukupuolta olevan välille, mutta myös mies ja nainen voivat olla luontevasti ystäviä, eikä sukupuoli rajoita rakkauden kohteen valintaa. Naarni löytää valolta ja halulta tuoksuvan Emman, niin kuin Naarnin isä on löytänyt valolta ja halulta tuoksuvan naisen, josta tuli Naarnin äiti.

Naarni kantaa erikoislaatuista lahjakkuuttaan mukanaan tulena, mutta ihmisyyden lempeä valo on sittenkin merkityksellisempää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti