Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Ilkka Auer: Varjoissa vaeltaja

Lumen ja jään maa -fantasiakirjasarjan toinen osa Varjoissa vaeltaja ilmestyi vuonna 2006 Otavan kustantamana.

Sarja kertoo unenomaisin vertauskuvin ihmisen kasvamisesta ihmisyyteen. Ensimmäisen osan aiheena oli itsensä löytäminen ja oman luontonsa hyväksyminen. Toisessa osassa päähenkilö Nonna oppii ymmärtämään maailmaa ympärillään, varsinkin sen varjoja. Nämä varjot ovat sekä luonnonvoimien armottomuutta että ihmisten toimissa ilmenevää pahuutta.

Kuten jo ensimmäisen osan yhteydessä huomautin, en pidä sarjan maailmankatsomusta dualistisena, vaikka kirjassa esiintyykin pelkistetty pahuus, Hornan herra. Hornan herra on vertauskuva sille, mikä voi saada otteen kenestä hyvänsä, mutta minkä otteesta voi myös vapautua.

Jos hän [Nonna] alkaisi käyttää voimaansa vahingoittaakseen muita, hän joutuisi Hornan voimien pauloihin. Raja oli äärimmäisen hento, eikä Nonna halunnut ylittää sitä.

Pintajuoneltaan Varjoissa vaeltaja on melko tavanomainen fantasiaseikkailu, jossa on juonitteluja, vallantavoittelua, vaaratilanteita ja taistelua. Henkilöhahmot ovat hyvin kuvattuja ja kiinnostavia.

Tapahtumien keskellä Nonna kohtaa lisääntyvän ymmärryksensä ja aikuistumisensa tuomia uusia ongelmia. Kirjan fantasiatodellisuudessa Nonnan henkinen kehitys kuvataan kasvavina noitavoimina, mutta ne voi lukea vertauskuvina sille, mihin haluaisimme pystyä ja missä pelkäämme epäonnistuvamme.

Varjoissa vaeltajana Nonna oppii tulemaan toimeen pahoina pidettyjen asioiden kanssa ja huomaa, että varsin usein on kysymys vain peloista ja ennakkoluuloista. Pelottavat asiat väistyvät usein, jos niitä lähestyy rohkeasti, ja ennakkoluulot voi purkaa tutustumalla tosiasioihin. Mutta on opittava tuntemaan myös todelliset vaarat ja välttämään niitä. Yksi suurista vaaroista on viha.

Aivan järkyttävän selvänäköisesti Ilkka Auer kuvaa sitä, miten hyvää tarkoittavat ja hyväuskoiset ihmiset vihaavat toisiaan oppimiensa ennakkoluulojen takia. Vain yhtenä esimerkkinä tästä on, että eteläisen maan kuningas uskoo vanhan ennustuksen takia, että Nonna kerää noitavoimia tuhotakseen hänen valtakuntansa ja on liitossa Hornan herran kanssa. Siksi hän jopa yrittää salamurhauttaa Nonnan.

Varjoissa vaeltaja kertoo kuitenkin myös ystävyyden ja rakkauden voimasta, ja niin kuin muuallakin kirjasarjassa myös tässä on runsaasti kaunista ja runollista luonnonkuvausta. Jo pelkästään senkin takia kirjaa on ilo lukea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.