Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Erkka Leppänen: Kirotun maan ritari

Kirotun maan ritari ilmestyi vuonna 2016, kustantaja on Vaskikirjat. Se koostuu kolmestatoista Erkka Leppäsen kirjoittamasta novellista, mutta sen läpi kulkee yhtenäinen juonikuvio. Kukin novelli on luonnollisesti samalla oma kokonaisuutensa.

Kirotun maan ritari on viihteeksi kirjoitettua fantasiakirjallisuutta, ja viihdekirja pitää arvostella omassa tyylilajissaan. Sen ensisijainen tehtävä on tuottaa lukijalle mahdollisuus kokea tunne-elämyksiä, yleensä seikkailun tai romantiikan parissa. Tämä kirja selviytyy hyvin tuosta tehtävästä. Osa novelleista sisältää tarinan, jossa perinteinen taistelijasankari joutuu ratkaisemaan Sherlock Holmes -tyyppisen arvoituksen. Jännitystä ja yllätyksellisyyttä riittää muissakin novelleissa, eikä romantiikkakaan jää puuttumaan.

Viihdekirjassa on erityisen tärkeää, millaisia arvoja ja asenteita se heijastaa, sillä nauttiessaan viihteestä lukija usein luopuu älyllisestä kritiikistä ja omaksuu huomaamattaan lukemastaan sen maailmankuvaa ja elämänkäsitystä. Hyvin kirjoitettu ja viihteenä mainiosti toimivakin teos on huonoa kirjallisuutta, jos se lisää lukijan ennakkoluuloja ja kaventaa hänen maailmankuvaansa. Viihdekirjan erityinen ansio taas on, jos se pystyy purkamaan ennakkoluuloja ja laventamaan lukijan maailmankuvaa. Kirotun maan ritari tekee sen, ja johdattelee myös pohtimaan etiikan perusteita.

Kirotun maan ritarin sankari Falac miettii, ovatko hänen sankaritekoina pidetyt voittonsa eettisesti oikeutettuja. Hän tarkkailee myös yhteisöjä, joissa hän liikkuu, ja pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan puolustamaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.

Erityisen oivaltavalla tavalla kirjassa käsitellään uskontoa sen monissa muodoissa, sekä vilpittömänä luottamuksena että tarkoitushakuisena vallankäyttönä. Jossain vaiheessa Falac yrittää hyvittää tekemäänsä pahaa hyvillä teoilla. Myöhemmin hän ilmeisesti on oivaltamaisillaan jotain armollisesta jumalasta ja siitä, että ihminen löytää tiedon oikeasta ja väärästä omasta sydämestään.

Ilahduttavaa on myös, että kirjan naishahmot ovat itsenäisiä toimijoita, yhtä elävästi ja persoonallisesti hahmoteltuja kuin miehetkin.

1 kommentti:

  1. Tämäkin kirja on lukulistallani, mutta en ole ehtinyt siihen vielä tarttumaan. Kiitos hyvistä ja perusteellisista kirja-arvioista, näitä on ilo lukea. Laitoin blogiini sinulle tunnustuksen, löydät sen täältä: http://kalmannos.blogspot.fi/2016/08/liebster-award.html

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.