Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous

Villa Sibyllan kirous ilmestyi Gummeruksen kustantamana vuonna 2014, ja se on Vera Valan Arianna de Bellis tutkii -sarjan kolmas teos.

Dekkarijuoneen on taas tullut uusi piirre. Sarjan ensimmäisestä osasta asti on mukana ollut Agatha Christien tapaan rakennettu päättelytehtävä, ja sellainen on tässäkin kirjassa. On myös toiminnallisuutta ja vaaratilanteita, joita oli runsaasti jo toisessa osassa, tässä tilanteet vain ovat entistä hurjempia. Mutta lisäksi on mysteeri, jossa menneisyydessä tapahtunut asia näyttää tapahtuvan uudestaan. Aluksi vaikuttaa siltä, että Ariannan avukseen pyytänyt nainen ehkä kuvittelee uhkan, mutta sitten hänet löydetään kuolleena.

Tapahtumapaikkana on Rooma, niin kuin edellisessäkin kirjassa, ja lukija pääsee taas tutustumaan sekä kaupunkiin että tapakulttuuriin, mutta entistä enemmän Vera Vala huomioi myös yhteiskunnan ongelmia.

Arianna joutuu tekemisiin uuden mafiajärjestön kanssa, mutta hän tutustuu myös salaperäiseen Legio Sacrorum -järjestöön, jonka auringonkehrän muotoinen symboli viittaa Mithraan. Mithralaisuus on vanha uskonto, joka oli kristinuskon alkuaikoina hyvin suosittu. Sen sisällöstä ja alkuperästä ei tutkijoillakaan ole kovin suurta yksimielisyyttä, mutta Vera Vala ilmeisesti tuntee keskeisimmät tiedot, enkä huomannut hänen selityksissään mitään, mitä ei ainakin joku vakavasti otettava tutkija ole joskus esittänyt. Legio Sacrorum saattaa olla järjestö, jolla on merkitystä dekkarisarjan myöhemmissäkin osissa.

Arianna on edelleen huolissaan siitä, mitä on tapahtunut sen kolmen vuoden aikana, josta hänellä on vain vähäisiä ja sekavia mielikuvia. Kuolleeksi luultu el Lobo ottaa Ariannaan yhteyttä ja osoittautuu, että hän liittyy myös Bartolomeon menneisyyteen. Ariannaa uhkaa jokin vaara, jolta el Lobo häntä suojelee, mutta tuon vaaran tarkempi sisältö jää epäselväksi, eikä selvene myöskään kahden seuraavan kirjan aikana.

Tässä kirjassa korostuu Vera Valan ilmiömäinen kyky luoda kirjoihinsa rakenne, jossa lukija viritetään odotuksiin ja kiinnostusta ylläpidetään. Menneisyyden ja nykyisyyden unenomainen sekoittuminen luo hyvin tiiviin tunnelman, ja asioiden vaiheittainen selviäminen tapahtuu hallitusti.

Erityistä kiitosta ansaitsee se tapa, jolla Vera Vala kuvaa rikoksiin ajautuneita ihmisiä. He eivät ole hirviöitä, vaan he ovat toimineet kykyjensä ja ymmärryksensä mukaan, parhaansa yrittäen, mutta erehtyen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti