Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Vera Vala: Tuomitut

Tuomitut ilmestyi Gummeruksen kustantamana vuonna 2015. Se on Arianna de Bellis tutkii -dekkarisarjan neljäs osa. Arianna kutsutaan Torinoon selvittämään sukulaistyttönsä tilannetta. Tyttö on lähtenyt kotoaan, liittynyt uskonnolliseen Damanhur-ryhmittymään, ja on mahdollisesti vaarassa.

Rakenne poikkeaa paljon sarjan edellisistä kirjoista, ja suurin ero on, että Ariannan rinnalle toiseksi keskeiseksi henkilöksi tulee Ariannan veli, jesuiittapappi Ares. Ariannan selvitettävänä ei varsinaisesti ole tapahtunutta murhaa, vaikka Damanhur-ryhmittymää epäilläänkin yhteydestä aikaisemmin tapahtuneisiin katolisten pappien murhiin. Ares sen sijaan on Vatikaanin lähettämänä poliisien apuna etsimässä sarjamurhaajaa, sillä taas on löydetty kaksi pappia murhattuna.

Uskoa ja uskontoa käsitellään perusteellisesti ja monipuolisesti. Areksen oma uskonkäsitys tulee hyvin kauniisti esille. Hän on sisäistänyt tehtäväkseen auttaa ihmisiä, eikä hän hätkähdä eikä tuomitse kohdatessaan inhimillisiä heikkouksia. Hänessä ei myöskään ole omahyväisyyttä, vaan hän tunnistaa virheensä, ja pyrkii korjaamaan omia vääriä asenteitaan. Areksen usko kuvaa sitä, miten kristillisyydestä voi sisäistää sen saman eettisyyden, mihin suuret filosofitkin päätyvät. Mutta uskonnon tarkoitus on tarjota ohjausta ja lohdutusta myös ihmisille, joilla ei ole kykyä filosofiseen ajatteluun. Se tapahtuu myyttisten selitysten ja rituaalien avulla. Vaarana kuitenkin on, että ihmiset mieltävät myytit reaalitotuuksina ja rituaalit taikamenoina. Niin käsitettyä uskontoa voi käyttää myös ihmisten pelotteluun ja hallitsemiseen.

Areksen jesuiittaveljistä löytyy melkoinen kirjo erilaisia asenteita, työtään lähimmäisten auttamiseksi tekevistä uskonkiihkoilijaan, työhönsä hyvin vakavasti suhtautuvaan eksorkistiin.

En tiennyt, että katolisessa kirkossa on eksorkisteiksi eli riivaajan tai paholaisen häätäjiksi erikoistuneita pappeja, joilla on kirkon piirissä virallinen asema ja koulutus. Tuon tiedon jälkeen Damanhur-ryhmittymän erikoislaatuiset uskomukset eivät oikeastaan edes hätkähdyttäneet. Jos maailmanlaajuinen kirkko koulutettuine johtajineen ylläpitää alkukantaisia ja taikauskoisia käsityksiä, ei ole mitenkään kummallista, että yksittäiset ihmisryhmät kehittelevät omia erikoisuuksiaan.

Kirjassa esitellään myös laitos, jossa autetaan ahtaista uskonnollisista ryhmistä eronneita ihmisiä toipumaan kokemuksistaan. Niin kuin järkevää on, kaikille ei tarjota vaihtoehdoksi uskonnoista luopumista, vaan mahdollisuutta käsittää usko avarammin. Osa kuntouttajista ilmeisesti toimii vilpittömästi auttaen ihmisiä tekemään itse ratkaisunsa, mutta eivät ehkä kaikki. Kuntoutujat ovat usein sellaisessa psyykkisessä tilassa, että heitä on helppo manipuloida.

Pappien murhat selviävät varsin dramaattisesti siten, että murhatuksi ovat jo joutumassa myös Ares ja paikallinen eksorkisti. Kirjassa on paljon toimintaa ja jännitystä, ja myös Ariannan taustatarinasta selviää lisää, ja hänen nykytilannettaan kuvataan. Pidän kuitenkin kirjan merkittävimpänä antina uskon, uskonnon, uskonnollisen vallankäytön ja uskonnonvastaisuuden monimutkaisten kuvioiden analysointia. Vera Vala on tarttunut aiheeseen, joka on hyvin vaikea, ja näin syvällinen käsittely yhden kirjan puitteissa, dekkarijuonen, ja Ariannan ja Areksen henkilökohtaisten huolien ohessa on kunnioitettava suoritus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti