Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Silja Susi: Routamieli

Routamieli, jonka on kustantanut Torni 2014, on fantasiakirjallisuutta sellaisena kuin se minun mielestäni on parhaimmillaan. Ei mitään koristeellisia ja/tai kammottavia outoja ilmiöitä, ei taikuutta tai muita helppohintaisia ratkaisuja, vaan fantasian suomalla vapaudella vertauskuvin kerrottu tarina ihmisenä olemisesta ihmisten maailmassa.

Routamielen alaotsikkona on Kertomus pojasta, joka ei halunnut olla sankari. Otsikko on hiukan harhaanjohtava, sillä kirjassa on kysymys enemmästä: ihmisen kasvamisesta toteuttamaan se, mikä hänen kohdallaan on eettisesti oikein.

Eettisesti oikea esitetään kirjassa jumalien tahtona, niin kuin fantasiassa usein tehdään. Routamielessä jumalat kuvataan antiikin jumalien tapaan, vaikka ne kirjan pohjoisessa miljöössä ovatkin luontevasti eläinhahmoja. Ne kuvaavat ihmisen mielenlaatua ja häneen vaikuttavia voimia.

Jumalien kuunteleminen johtaa oman itsensä ymmärtämiseen ja tietoon siitä, miten on elettävä elääkseen oikein. Se ei ole helppoa, ja Routamieli joutuu opettelemaan sitä varten kärsivällisyyttä. Se tapahtuu elämällä alkeellisissa oloissa ja suhteellisen eristettynä luonnon keskellä, mutta seurana kuitenkin toinen ihminen ja koira.

Erityisen oivaltavasti kirjassa on kuvattu ratkaisematon ongelma, kysymys siitä, onko vapaata tahtoa. Vaikka jumalat määräävät kaiken ja tietävät ennalta, mitä tapahtuu, ihminen voi valita ja hänen velvollisuutensakin on valita. Juuri niinhän myös me, jotka emme usko tahdonvapauteen, joudumme elämään. Teemme silti valintoja, ja koemme olevamme niistä vastuussa.

Jumalien Routamielelle antama tehtävä on korjata yhteiskunnallinen vääryys, ja se voi tapahtua vain nousemalla aseelliseen vastarintaan. Tuo yhteiskunnallinen vääryys myös kuvataan, ja on selvää, että taistelua ei käydä vallanhalun takia, vaan tavallisille ihmisille pyritään mahdollistamaan turvattu elämä, jossa vallitsee oikeudenmukaisuus.

Routamielellä ei ole taistelunhalua, ja vihollisen tappaminen on esitetty julmana velvollisuutena, joka aiheuttaa pahoinvointia ja syyllisyydentunteita. Pahan tekeminen suuremman pahan estämiseksi on yksi etiikan ratkaisemattomista ongelmista, ja ratkaisemattomana se esitetään Routamielessäkin.

Eettinen velvollisuus voi joutua ristiriitaan myös rakkaudentunteiden kanssa. Routamieli joutuu jumalilta saamansa tehtävän takia vastustamaan sitä joukkoa, jonka periaatteisiin hänen rakastettunsa Rana uskoo. Rakkauskin kuitenkin löytyy, vaikkakaan ei sillä tavalla kuin Routamieli haaveili sen tapahtuvan.

Kirjan tyyli on eleetöntä proosaa, kaunista kuin pohjoinen luonto. Sen ihmiskuvaukset ovat hyviä ja psykologisesti osuvia, ja sen filosofia etiikkaa myöten on loppuun asti mietittyä. Ihmettelenkin vain sitä, miksi tällainen kirja ei ole saanut enempää huomiota. Tämä on arvokirjallisuutta, jollaista Suomessa ei ole kovin paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti