Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

lauantai 25. kesäkuuta 2016

J.S. Meresmaa: Keskilinnan ritarit

Osuuskumman vuonna 2016 julkaisema J.S. Meresmaan Keskilinnan ritarit koostuu kolmesta pienoisromaanista, jotka on aiemmin julkaistu e-kirjoina: Aseenkantajan kunnia (2013), Ritarin ansio (2014) ja Kuninkaan tahto (2015). Teokseen Keskilinnan ritarit on lisätty epilogi.

Vaikka Keskilinnan ritarit koostuu aiemmin erillisinä julkaistuista osista, se on yhtenäinen kertomus, jonka läpi kulkee juonitteluja, seikkailuja ja yllättäviä käänteitä sisältävä tarina. Se on sinänsä hyvin kirjoitettu, mutta juonittelujen taustalla oleva yhteiskunnallinen tilanne hahmottuu melko vähän, joten vallasta kamppailevien motiivit selittyvät heikosti.

Keskilinnan ritareista tekeekin hyvää kirjallisuutta se, että sisältö ei ole pelkkää seikkailuviihdettä. Kirjan keskiössä on ritarin ja hänen aseenkantajansa rakkaustarina.

Nuori Konno ei aluksi tunnista syvää ihailuaan ja kiintymystään Jehrem Kovdasia kohtaan rakkaudeksi. Jehrem on tietoinen tunteittensa laadusta, ja Konnoa suojellakseen hän lähettää tämän pois palveluksestaan. Platonin Faidroksen lukeneelle tulee heti mieleen Platonin kuvaamien rakastajan ja rakastetun suhteen alku.

Jatkokin sujuu kuin Platonin Faidroksessa, läheisyyden hetkien, epäilysten ja torjunnan vaihdellessa. Onnistunut ratkaisu on käyttää kertojana vuorotellen Konnoa ja Jehremiä, jolloin lukija pääsee seuraamaan kehitystä molempien kannalta. Konno kasvaa aikuisuuteen ja ottamaan vastuuta, Jehrem taas pystyy luopumaan ylpeydestään.

Eroottis-seksuaalista kuvausta on paljon, mutta se on myös teoksen kirjallisesti parasta antia, tyylikästä, kaunista ja runollistakin, ja fyysisen puolen ohella psyykkinen kokemus on vahvasti mukana.

Meresmaa on kirjoittajana hyvin varmaotteinen. Hän osaa rakentaa hallittuja kokonaisuuksia, ja hänellä on kyky kuvailla miljöötä ja ihmisiä eloisasti ja vaikuttavasti. Hänen kielenkäytössään on kuitenkin pientä rosoa, yllättäviä sananvalintoja. Sitä voi pitää virheenä, mutta siitä voi myös viehättyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.