Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Eugênio Giovenardi: Kielletty mies

Eugênio Giovenardin Os Filhos do Cardeal julkaistiin Brasiliassa vuonna 1997, ja suomennos ilmestyi Liken kustantamana vuonna 2001 nimellä Kielletty mies. Sen on portugalista suomentanut Eugênio Giovenardin puoliso Hilkka Mäki.

Kielletty mies on vahvasti omaelämäkerrallinen romaani, vaikka kirjailija ei käytäkään päähenkilöstä omaa nimeään, vaan hän on Juliano. Hilkka Mäki kertoo suomennostyön aikana usein kysyneensä mieheltään, oliko kuvattuja asioita todella tapahtunut. Mies oli sanonut, että hän ei ole liioitellut mitään, vaan pikemminkin jättänyt pois sellaisia tosiasioita, mitkä kerrottuina vaikuttaisivat epäuskottavilta.

Juliano lähetetään kymmenvuotiaana munkkikunnan sisäoppilaitokseen valmistumaan papiksi. Hän itse olisi halunnut karjankuljettajaksi.

Jumalallista tahtoa syvästi kunnioittava äitini taas helli sydämessään varmuutta siitä, että minkä vain perheen suurin ylpeydenaihe olisi papiksi vihitty poika. Seminaarissa munkit toistelivat samaa vähän väliä ja minä hyväksyin ajatuksen, olihan kysymys äitini oikeudesta. Yhden pojan uhraaminen Jumalalle lapsijoukosta merkitsi varmaa pelastusta, palkintoa toisessa elämässä.

Uskonnollisessa yhteisössä lapsuutensa elänyt Juliano on kasvanut pitämään itsestäänselvyyksinä katolisen uskonnollisen kulttuurin ilmenemismuotoja ja oppijärjestelmiä. Seminaarissa häntä vaivaa koti-ikävä, mutta hän tottuu sääntöihin ja yrittää lohduttautua kuvittelemalla, miten hänestä tulisi kaikkia kohtaan ystävällinen ja auttavainen ihannepappi.

Kaikki eivät sopeutuneet. Kaksi poikaa oli tehnyt vessassa keskenään jotain, jonka takia heidät erotettiin, ja koko yhteisö joutui katumaan, koska Jumala saattaisi tuhota tulella seminaarin, jossa sellaisia paheita harjoitettiin. Itsetyydytyskin oli synti, vaikka murrosikään ehtineet pojat totesivat keskenään keskustellessaan, että kaikki harjoittivat sitä. Siitä oli kuitenkin ripittäydyttävä, ja siitä piti yrittää luopua.

Kirkon oppeja ei saanut epäillä. Varsinkin dogmeiksi hyväksyttyjen asioiden epäileminen oli syntiä. Hiljainen epäilys tosin eli monen mielessä, mutta se piti tukahduttaa.

Isä luo Pojan ja he yhdessä luovat Pyhän Hengen eivätkä he ole kolme jumalaa vaan kolme jumalolentoa. Aivan varmasti me uskoimme tuohon kaikkeen ymmärtämättä siitä paljoakaan.

Juliano valmistuu papiksi, mutta sekä opilliset epäilykset että kriittisyys koko järjestelmää kohtaan lisääntyvät. Oman tiensä löytäminen ei ole helppoa, ja kirja kuvaa sekä Julianon että hänen tovereittensa valintoja. Kirjan lopussa Juliano kuitenkin on luopunut pappeudestaan. Hän on Pariisissa, ja liittyy väkijoukkoon, joka liikehtii 1960-luvun lopun opiskelijalevottomuuksissa.

Muusta yhteydestä tiedän, että siellä Eugênio Giovenardi ja Hilkka Mäki tapasivat toisensa.

Kielletty mies ei ole selkokirjallisuutta, se on pitkine takautumineen ja perusteellisine pohdintoineen varsin raskasta luettavaa. Mutta sen lukeminen kannattaa, sillä se on älykkään miehen rehellistä pohdintaa merkittävistä asioista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti